Syömisen vaikeus

Aasialaiset ruokailutottumukset eroavat valitettavan paljon suomalaisista. Tämä tuli ilmi heti ensimmäisellä aamiaisella Bangkokissa, kun tarjolla oli lähinnä nuudelia, kanaa ja riisiä. Koska edellä mainittuja on totuttelematta vaikea syödä riittävästi aamupalaksi, niin jäljelle jää lähinnä vaalea paahtoleipä. Leivänpaahdin olikin ensimmäisiä asioita ostoslistallamme, jotta sitä viitsii syödä neljän kuukauden ajan. Aamupalaa ankeuttaa entisestään se, että paikalliset eivät syö juurikaan juustoa eivätkä leikkeleitä. Kun kaupasta ostaa parisataa grammaa leikkelettä, niin se on noin puolen sentin paksuisina siivuina, joten ne menevät meillä yhdessä aamussa.

Ruoka-annokset taas ovat yleensä ottaen aivan liian pieniä. Lihaa on aina vain muutama pieni pala ja huonolla tuurilla se on niin tulista, että syöminen on todella tuskaista. Paikalliset ilmeisesti syövätkin 5-6 kertaa päivässä, mikä selittänee annosten pientä kokoa.

Kävimmekin siis maanantaina Ikeassa syömässä Swedish meatballseja ja Daim-kakkua. Heja Sverige! Lihapullat olivat erinomaista vaihtelua nuudelisopille. Samalla reissulla mukaan lähti kahvikuppeja, murokulhoja sekä yksi Irma (peitto).

Luennotkin alkoivat tällä viikolla ja ihan perseestähän se koulu oli kuten muisteltiinkin. Perjantaisin ei sentään ole koulua, joten silloin voi tehdä viikonloppureissuja rannikolle tai saarille. Tuleva vloppu on vielä hieman auki, mutta olemme visioineet matkaa verovapaalle Tiomanin saarelle. Se lukeutuu Suomalaisen Matkaoppaan mukaan maailman kymmenen kauneimman saaren joukkoon. Ensi pitäisi vain selvittää, miten pääsemme sinne ja takaisin.