Hat Yai - Trang - Krabi - Phi Phi - Phuket - Raya Yai - Phuket

Täällä sataa perkele. Eikä mitään monsuunisadetta, joka kestää kaks tuntia ja on sillä selvä, vaan syksymäistä tihuttelua. Harmaata ja ankeeta, ja +31’C. Toisin oli Thaimaassa, josta juuri kotiuduttiin. Minä, Mikko ja Eki lähdettiin pohjoiseen jo 19.10. ja ehdittiin kiertää pari mielenkiintoista paikkaa ennen varsinaista pääkohdetta, sukelluskurssia Raya Yai -saarella Phuketin lähimaastossa. Kuvia on pelkästään mun kamerassa 320 ja kun kameroita oli matkassa kuusi tms. niin kuvamateriaalia on aika kattavasti.. Koitimme poimia muutaman kuvan tähän tekstin sekaan, mutta niitä tuli niin älyttömästi että saa nähdä saanko upittua tätä koskaan bloggeriin. Kämpän nopea nettikin on nimittäin poikki jostain vielä tuntemattomasta syystä ja koko kööri ravaa erinäisissä nettikuppiloissa lukemassa maileja.

Asiaan! Reissu starttasi siis kolmen hengen iskuryhmällä jo puolitoista viikkoa sitten torstaina. Nappasimme bussin KL:stä niin pitkälle Thaimaan puolelle kuin mahdollista, mikä osoittautui olevan vain muutama sata kilometri rajasta paikkaan nimeltä Hat Yai. Yö meni lepposasti bussissa kun jopa minä sain jalkani aivan suoraksi eteenpäin, lukuun ottamatta sitä että kello neljästä pari tuntia eteenpäin meni rajamuodollisuuksia turatessa. Hat Yaissa oli aikamoinen Mosambik-meininki kun hyppäsimme bussista ulos. Paikalliset jatkoyhteyskaupustelijat/-huijarit nappasivat molemmista käsistä kiinni ja koittivat repiä omille myyntikojuilleen ja kolmas kaupustelija lähti kantamaan reppua vastakkaiseen suuntaan. Kun olimme saaneet kamat takaisin omaan selkään painuimme aamupalalle. Matkaoppaassa oli listattu viisi luksushotellia, joten otimme suunnaksi listan ensimmäisen ja menimme hikisinä ja haisevina aamupalabuffetiin. Osoittautui hyväksi valinnaksi, ravintola kaupungin yläpuolella 10. kerroksessa ja hintaa.. 2 €.

Hat Yai hotellin ikkunasta nähtynä

Melko tilavat penkit..

Hat Yaissa ei varsinaisesti ollut mitään mikä olisi kiinnostanut meitä, joten jatkoimme saman tien Trangiin. Reissu oli aika eksoottinen kun satuimme valitsemaan paikallisen karvalakkibussin. Alussa oli vielä suht hauskaa kun bussi oli tyhjä ja poppi raikas, mutta kaks tuntia myöhemmin rupes ilo laantumaan kun bussi oli tupaten täynnä, Thaimaan listahitit vähän liiankin tuttuja ja vettä piiskasi avoimesta takaovesta syliin. Hätä ei ollut kuitenkaan suuri, koska Trangissa meitä piti odottaa jo Bangkokissa luotettavaksi osoittautuneen opaskirjan mukaan useita mielenkiintoisia aktiviteetteja. Ja paskat. Bussiaseman vierestä löytyi tasan yksi Tourist Information, jossa oli vanha emäntä kahden sanan englannin osaamisella. Alkuperäiset suunnitelmat melontaretkestä mangrovemetsään tai koskenlaskusta vaihtuivat bussilippuun seuraavaan kaupunkiin. Oli muuten suht hankala tilata trangilaisesta ravintolasta lounasta kun koko ruokalista oli kirjoitettu paikallisilla aakkosilla hintoja myöten. Kokki ymmärsi kuitenkin ”chicken fried rice” (paikallisella kielellä ”tsikkeeeeeen flai laiiii”) ja massut tuli täyteen.

Hieman ahtaampi penkki paikallisbussissa..

Trangin jälkeen vuorossa olikin Krabi, jonne kuulemma suomalaisetkin matkatoimistot tekevät pakettimatkoja. Tarkkaan ottaen matkat eivät ole itse Krabin kaupunkiin vaan sen lähistöllä sijaitseville turistibiitseille, kuten Ao Nang. Se jäi kuitenkin näkemättä, koska laiva Koh Phi Phi -saarelle kutsui heti aamusta. Phi Phi tai lyhyemmin PP on pohjoismaalaisten ja brittien suosima bilesaari (Aya Napa tuli ensimmäiseksi mieleen), joka otti aika pahasti hittiä tsunamista. Koko keskusta lähti aallon mukana huit helvettiin puineen ja hotelleineen ja alue onkin tällä hetkellä aika ankea puuton työmaa. Bambuhökkeleiden sijaan saarelle nousi isoja hotelleja ja kuulemma jopa mäkkärikin hakee paikkaa paratiisisaarelta.. Paikka olisi ollut ilmeisesti kelpo mesta käydä sukeltelemassa, mutta koska meillä oli kurssi odottamassa Raya Yailla, jouduimme keskittymään auringon ja oluen ottoon. Paikallisilla on muuten näppärä drinkkisysteemi, ämpärit. Lähikaupasta sai muun muassa reilulla kolmella eurolla lasten hiekkaämpärin, johon oli lastattu tölkki kokista, paikallinen hiilihapoton Red Bull -litku ja 3dl viski/rommipullo. Toimii hienosti pillin kanssa pohjiksi ennen varsinaisia ämpäreitä baareissa, joissa sai erinäisiä sekoituksia litratolkulla ämpäriannoksena. Me toki vain maistoimme..

Phi Phin venesatama

Tsunamia odotellessa..

Joulukuun 26. 2004

Kuvassa näkyvällä saarella kuvattiin The Beach-elokuva

Paratiisi?

Jussi kyttäs tätä kuvaa noin tunnin, kun E & M nautti ämpäreistä

Pari yötä Phi Phillä valmisti meidät sukellusta varten ja matkalla kurssisaarelle jouduimme nuokkumaan yhden illan Phuketissa ja oikeastaan näimme paikat vain pimeällä. Kata Beachilla raflan tarjoilija saattoi olla hieman ihmeissään kun kysyimme sata metriä rannasta, että missä biitsi mahtaa sijaita.. Aamulla soluttauduimme loppuporukkaan, joka oli tullut suoraan Phuketiin KL:stä. Yhteensä meitä oli tämän jälkeen reissussa kymmenen, eli vakioporukka mukaan lukien Teemun ja Juhot sekä Meerin ja Johannan. Venematkat ovat alkaneet maistua podin hankkimisen jälkeen huomattavasti herkummalta. Pikavene halkomassa merta aurinkoisessa tropiikissa kun korvissa raikaa Miami Vicen soundtrackilta One of These Mornings.. Hieno fiilis.

Kata Beach Phuketissa

Turistihärdelli Raya Yain ponttoonilaiturilla (melko kirkasta vettä?)

Raya Yai on erittäin harvaan asuttu saari, jolla sijaitsee vain pari kohtuupientä resorttia. Meidän majapaikkanamme oli Ban Raya, jonka alueella sijaitsi myös suomalainen sukellusfirma Raya Divers (just se porukka joka sai suht paljon julkisuutta tsunamin pelastusjutuissa). Itse sukelluskurssi oli yllättävän raskas etappi. Kolmessa päivässä piti kipata päähän parisataa sivua asiaa, pulata päivät merenpohjassa ja läpäistä vielä muutama koekin. Päivät kuluivatkin aika pitkälti resortin ravintolassa tankkaamassa kanaa naamaan ja sukellushommissa. Homma oli kyllä tehty erittäin mielenkiintoiseksi sikäli, että pääsimme heti ensimmäisenä päivänä laitteet selässä kokeilemaan ihan oikeaa äksöniä. Sukellukset kesti noin tunnin niitä edeltävine harjoitteineen ja syvyys kasvoi alun kuudesta metristä 18 metriin asti.

Näissä maisemissa kelpaa opiskella

Sammakkomiehet

Jokaisen pitää osata toimia kun maskin täyttyy vedellä tai lähtee päästä, regulaattori eli suukappale häviää suusta tai kaverilta loppuu ilma. Lisäksi koko homman juju piilee itsensä tasapainottamisessa nosteen kanssa, jotta pysyisi samassa syvyydessä ilman räpylöiden heiluttelemista. Tarkoitus on leijua painottomana, eikä mennä ylösalas kuin korkki ja kivi. Tämä tuotti alussa aika paljon haasteita, koska keuhkoissa oleva ilma vaikuttaa todella paljon nosteeseen. Rauhallinen hengittäminen ja käsien käyttämisen unohtaminen osoittautui olevan kaiken a ja o. Kaikki selvisivät kurssista hienosti läpi ja pari viimeistä päivää pääsimme mukaan ”oikeille” venesukelluksille.

Nälkä kasvoi heti syödessä ja suorittelimmekin heti toisella kurssin jälkeisellä sukelluksella Deep Diving -kurssin. Sen myötä saamme sukeltaa nyt 30 metriin asti ja maksimit taisivatkin olla 29,4 metriä. Itse syvyys ei kuitenkaan ole päätarkoitus vaan syvemmältä löytyy yleensä vähän erinäköistä elämää kuin rantavesistä. Itse bongasin pari pientä rauskua, pari murenaa, tonnikaloja, barracudia ja miljoona pienempää sateenkaaren väreissä loistavaa elukkaa. Mukana tietysti kaikki Finding Nemosta löytyvät klovnikalat sun muut. Kävin pulaamassa kameran kanssa puoltoista tuntia snorklaten hotellin rantavedessä ja mukaan tarttui 99 kuvaa ja 4 videota. Muutamasta kuvasta näkee jopa aika selkeästi että pohjassa suhaa jos jonkinmoista fisua. Kaikenkaikkiaan sukellus on upea harrastus, mutta epäilen vähän että tämän syksyn jälkeen tulee sukellettua aika vähän. Suomen mutaiset ja kylmät vedet eivät juurikaan houkuttele nykimään ilmapulloa selkään.

Paluumatkalla puolet porukasta vietti pari iltaa Phuketissa ja loput tulivat päivän perässä Raya Yailta. Muutaman bileillan jälkeen olikin kiva palata tänne sateen keskelle ja kouluun uudelle kurssille. Opettaja on suomalainen markkinoinnin proffa, joka vetää kurssia rallienglannilla 48 suomalaisella ja kahdelle saksalaiselle. Malesiassa. On kyllä niin International Business Program että huhhuh. Motivaatiota koulussa käymiseen saa hakea ihan tosissaan joka aamu. Läsnäolopakko nyppii tietysti jatkuvasti, koska opetus on markkinoinnin tyyliin aikamoista diibadaaban jauhamista. Onneksi kurssin kolmannella viikolla ei ole opetusta, vaan teemme jotain todella tärkeetä projektia. Käytännössä koitamme saada kyhäelmän kasaan jo ensi viikolla niin meillä on sitten taas viikon loma. Loman alkuun onkin jo buukattu kiipeilyreissu Mt. Kinabalun huipulle. Homma hoituu jalkaisin, korkeuseroa pari kilometriä ja rinnettä tarvottavana yhteensä parikymmentä kilometriä. Huipulta on kuitenkin kuvien perusteella niin huikeat näkymät, että itse ainakin odotan koettelemusta todella innolla.

One, two, many..

Laittakaa ihmeessä kommentteja tulemaan, niitä on äärettömän mukava lukea ja huomata, että näitä juttuja käy joku selaamassakin :).