Lisää lomafiilistelyä

Jussi kirjoittikin jo eilen melko tyhjentävästi reissustamme, mutta ajattelin kuitenkin täydentää blogia hieman omillakin fiiliksillä. Pääsepähän ainakin lisäilemään hieman kuvia. Niitä nimittäin riittää, sillä lähes kaikki minua lukuun ottamatta räpsivät vähän väliä kameroillaan (lähettäkää rahaa kameraan!).

Hat Yaihin saavuttaessa palautui heti mieleen ero Thaimaan ja Malesian välillä. Kun poistuimme bussista ainoina länkkäreinä, niin heti oli kymmenisen kaupustelijaa repimässä meitä joka suuntaan. Noin viisi minuuttia kuluu siinä, että ne liukenevat paikalta, kunhan niihin ei kiinnitä mitään huomiota.

Hat Yai ja Trang ovat melko karuja kaupunkeja eteläisessä Thaimaassa, joissa ei oikeastaan ole mitään syytä käydä toiste. Ihan jännäähän ne tosin oli nähdä matkalla Krabiin. Hat Yaissa käy kuitenkin yli miljoona turistia vuodessa, joista suurin osa Malesialaisia, jotka erään matkaoppaan mukaan, ”go there to shop and get laid”. Palvelut siis ilmeisesti kuitenkin pelaavat..

Ilmastointi toimi loistavasti Hat Yai - Trang välillä

Krabiin emme ehtineet pahemmin tutustua, koska saavuimme vasta myöhään illalla ja jatkoimme matkaa heti aamusta Koh Phi Phille. Krabi vaikutti melko kolkolta ja oli todella tyhjillään tähän aikaan vuodesta. Eurooppalaiset turistit ilmeisesti lähinnä viedäänkin Krabin kautta läheisille saarille.

Tädit kaupittelevat valmiiksi viipaloituja anaksia noin 40 eurocentin hintaan, ostan joka kerta, kun tulevat vastaan

Kuten Krabin niin myös Phuketin suunnattoman suurta suosiota pohjoismaisten turistien keskuudessa on vaikea käsittää. Vaikka Phuketissa onkin ihan kivasti rantaa, niin se on paratiisimaisiin saariin verrattuna kovin rähjäinen. Ja kuka oikeasti haluaa mennä lomalle paikkaan, joka on tulvillaan ravintoloiden kylttejä, joissa komeilee lähinnä Ruotsin, mutta myös Suomen lippuja? Kaikkein eniten hermot menevät räätäliliikkeiden ovella seisoskeleviin limaisen näköisiin rasvaletteihin, jotka haluavat kätellä kaikkia ohikulkijoita. Heput koittavat kovasti arvailla, mistä turisti on kotoisin ja huutelevat sen perusteella tervehdyksiä. Top kolmosen muodostivat, ”terve terve, tjänä ja hey mate”. Sanavarastoon kuului usein myös, ”mitä kuuluu?” ja ”halpa hinta!”. Näitä räätäliliikkeitä on valitettavasti noin kymmenen metrin välein pitkillä kauppakaduilla.

Phi Phi ja Raya Yai sen sijaan olivat aivan käsittämättömän upeita saaria. Phi Phikin tosin on jo parin viikon päästä luonteeltaan kovin erilainen, kun eurooppalaisten pakettimatkakausi alkaa. Nyt saaren turisteista noin 80% tuntui olevan ruotsalaisia. Nähtävästi naapureilla on varaa lomailla, kun suomalaiset vielä tarpovat loskassa.

Jussihan se siellä

Ämpärikulttuuria Phi Phillä

Tää jätkä on ihan turistin näköinen

En ole koskaan aiemmin ollut mitenkään erityisen kiinnostunut sukeltamisesta, mutta ryhmäpaineen seurauksena tuli kuitenkin osallistuttua kurssille. Ja kyllähän se kannatti. Erityisesti Deep dive-sukellus, jonka ansiosta saamme vajota 30 metrin syvyyteen oli hieno kokemus. Virtaus vei syvällä sen verran mukavasti, että ylös tultaessa pystyi ”leijumaan” seinämän vieressä ja katselemaan ohi kiitäviä otuksia. Mitään halpaa huviahan sukeltaminen ei tosin ole, kurssi maksoi noin 200 euroa ja yksittäiset sukellukset 20-30 euroa.

Raya Yain täydellinen ranta

Jussi muuten sukels naisten puvussa (huomatkaa liilat olkatoppaukset) :D

Ryhmäpotrettia (meitsi keskellä alhaalla)

Kun on puolitoista viikkoa viettänyt Thaimaassa Phi Phin ja Rayan kaltaisissa paikoissa, niin on kovin vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi asua Suomessa.HH

Ai niin, me ei muuten enää koskaan tulla takaisin