Kinabalu

Olosuhteet alkoivat käydä Kambodzassa hieman kuumottaviksi, joten meidän oli pakko palata takaisin KL:ään. Sihanoukvillessa saimme jo tappouhkauksenkin ja viimeisen yön jouduimme Ekin kanssa nukkumaan ulkosalla kiipeiltyämme ensin kolme metrisen aidan yli. Palataanpa kuitenkin hieman ajassa taaksepäin Kinabalun reissuun, jolla olimme reilu viikko sitten.

Vuori odottaa taustalla

Borneolle saavuttaessa porukkamme hieman hajaantui, osa lähti orankeja katselemaan itärannikolle. Jussia, minua ja muutamaa muuta ei kiinnostanut seitsemän tunnin bussissa istuminen kahtena peräkkäisenä päivänä, joten jäimme Kota Kinabalun kaupunkiin. Perjantaina kävimmekin sitten white water raftingissa, eli koskea laskemassa kumiveneella. Meno oli melko hurjaa, vaikka rannalta katsottuna virta ei vaikuttanut kovinkaan voimakkaalta. Kertaakaan emme kuitenkaan onnistuneet venettä kaatamaan yrityksestä huolimatta. Tätä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan toistekin.

Sunnuntaina lähdimmekin sitten kapuamaan Mount Kinabalulle. Ensimmäisenä päivänä siirryttiin kuuden kilometrin pituinen matka noin 3,2 km:n korkeuteen. Melko rankkaahan se oli, kun ilma ohenee koko ajan ylospäin mentäessä. Laurin kanssa intouduimme tosin hieman urheilemaan ja taitoimme matkan vajaassa neljässä tunnissa, muiden tullessa myohemmin perästä (kuvaajan huom. olin 14 minuuttia jäljessä..). Iltapäivä menikin sitten istuskellessa ja ruokaillessa.

Siellä se odottaa..

Vuorelle, kiitos.

"Mitäh, joudunks mä ite käveleen sinne ylös asti!?!"

Hela gruppen

Elektroniikkaa luulis olevan riittävästi

Kantajat ohitteli meitä aina vähän väliä

Jussi esittelee sadetakkia

Ekan päivän urakka ohi

Guinesillä huipulle

Nukkumaan mentiin jo kahdeksaan mennessä, koska herätys oli tiedossa aamukahdelta. Nukkumisesta ei tosin tullut yhtään mitään, sain varmaankin noin puolituntia unta yön aikana. Tämän lisäksi päätä särki koko yön ja herätessä oksetti. Ilmeisesti raikas vuoristoilma alkaa vaikuttaa jo näillä korkeuksilla, silla monilla muillakin oli vastaavia ongelmia. Matkaan sitten tuli kuitenkin lähdettya yön pimeydessä. Jälkikäteen tuli luettua opaskirjasta, että näiden oireiden ilmaantuessa pitäisi heti lähteä alemmas. Joopa joo.

Hmm.. (Also starring)

Otsalampun valossa kävely vuorta ylös olikin todella jännä kokemus. Niillä korkeuksilla alkoi olemaan jo hieman viileätäkin, monet turistit olivat ihan laittaneet toppatakkia päälle. Alson Juhon kanssa vedimme tosin yli puolenvälin t-paidoissa, minkä vuoksi keräsimme hieman katseita paikallisilta ja muilta matkaajilta. Vuoren huipulla ehti kieltämättä tulla hieman viileätä, kun kipusimme ylös turhan vauhdikkaasti ja jouduimme odottelemaan auringonnousua puolisen tuntia. Näkymät olivat kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoiset.

Me päästiin huipulle asti, oikeesti!

Team Kambodza

Kambodzan tapahtumiin palaamme lähipäivinä..