Pulau Perhentian

Oli aika kylmää tulla takaisin kouluun viime viikonlopun jälkeen. Ohjelmassa oli nimittäin Halpamatkojen pakettireissu Perhentianille, pienehkölle paratiisisaarelle Etelä-Kiinanmerelle. Bussi kolahti takaisin KL:ään kello 5 maanantai-aamuna ja samalla alkoi pänttääminen 8:45 alkavaan tenttiin. Tänään tuli tulokset ja läpi meni heittämällä, taisi Mikko saada vielä luokan parhaan arvosanankin. Turhaan tuli taas stressattua sitäkin.

Koulu häikäisi taas palvelullaan viime viikolla. Vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilö järkkäsi meille 14 hengelle koko reissun ja pakettiin kuului kämpät, bussit ja venekuljetukset. Voin vain kuvitella reaktion kauppiksessa jos joku ulkkari menisi pyytämään apua Lapinmatkan järjestämiseen..

Perhentianin kaksi saarta sijaitsee Malesian koillisrannikolla puolen tunnin venematkan päässä lähimmästä satamakylästä. Paikka on vielä varsin alkeellinen rantakohde ilman suuria resortteja ja golfkenttiä. Mestassa on sitten sitäkin enemmän valkoisia hiekkarantoja, koralliriuttoja ja viidakkoa.

Starttasimme KL:n täpötäydestä bussiterminaalista torstai-iltana ja yöllä saimme nukuttua suht hyvin, kiitos jopa länsimaisella asteikolla mielettömän hyvien jalkatilojen. Tietysti Pirjo-possulla oli taas osuutta asiaan.. Pääsin koeajamaan sitä menomatkalla ja nyt käy kyllä vähän kateeksi Mikkoa.

Bussi kolahti Kuala Besutin rantakylään pari tuntia ennen auringonnousua ja sieltä huristeltiin 400 hevosvoiman turvin speed-boatilla saarelle. Meidän mökin sijainti oli melkein tuo alla olevan kartan osoittama, eli olimme tavallaan kahden saaren välissä. Perjantain koko äksönin voi kuvata yhdellä sanalla, lilliminen. Lutrasimme koko päivä aivan huikean upealla biitsillä ja grillattiin itseämme suomalaiseen tapaan keskipäivän auringolla. Täällä alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi esim. koulullamme mainostettiin tänään suojakertoimen 130 aurinkorasvaa. Toisaalta paikallinen ihanne on mahdollisimman vaalea iho, mitä kuvaa hyvin se, että lähes kaikki kaupasta löytyvät aftersunit ovat ihoa vaalentavia.

Illalla aikatauluun kuului buffet ja vodkapullojen kallistelu. Saarelta on turha kuvitella ostavansa viinaa tai oikeastaan yhtään mitään, joten olimme neuvokkaina nuorukaisina kantaneet reput täynnä pulloja paratiisiin. Aamulla kaikki oli hämmästyttävän hyvin tajuissaan ja kuten Lauri muisti jälleen huomauttaa, tropiikissa ei tule krapulaa (testaus jatkuu). Rafloissa palvelu oli paikalliseen tyyliin aivan tolkuttoman hidasta. Tarjoilijat laahustivat flip-flopeissa pöydän viereen ja rojahtivat tuoliin istumaan. Yleensä joku tilatuista annoksista jäi tulematta, joten kannatti ottaa aina pari ylimäärästä tilausvaiheessa. Ei se siellä saarella niin oudolta tuntunut, koko ajan oli pirun kuuma ja ajatus oli väkisin itselläkin hieman jäissä ja liikkeet hyvin hitaita.

Lauantaina pääsimme puolilta päivin liikkeelle kahden moottoriveneen turvin. Suuntanamme oli pari snorklauskohdetta ja ainakin itselleni reissu oli makea kokemus. Ensimmäinen etappi oli "majakka" eli kiinteä merimerkki puolen kilsan päässä rannasta. Siinä sattu olemaan matalaa riuttaa ympärillä eli mitä loistavin paikka kalojen ja korallien bongaamiseen. Venemies nakkasi laidan yli parin leivän verran muruja ja me loikkasimme perään. Kun pulahdin veteen ja sain lasit ekan kerran veden alle, näky oli vähintäänkin uskomaton. Satoja kaikenvärisiä sinttejä pörräsi ympärillä viiden sentin etäisyydestä lähtien ja meren pohja oli täynnä merenkäynnin mukaan heiluvia korallipuskia. Mitä syvemmälle ulotti sukellukset, sitä isompia kaloja korallien välistä löytyi. Majakasta oli korallien lisäksi myös muuta iloa. Sen vieressä oli sen verran syvää, että majakkaan kiipeämällä sai loikkia mereen ihan riittävän korkealta.

Seuraava kohde oli pari pikkusaarta vähän kauempana. Tässä vaiheessa venekuski laittoi kiertämään listan elukoista mitä vedestä pitäisi löytyä. Ja kyllä, näillä riutoilla asuu haita, murenaa, rauskua ja kaikenmaailman muuta epäterveellistä polskijaa. Heti seuraavalla sukelluksella Mikko ja Eki bongasivatkin piikkihäntäisen rauskun, joka pakeni kauhuissaan korallin alle. Haita ei (valitettavasti?) tullut vastaan, tosin niitäkin näkee ymmärtääkseni aika paljon ihan näillä snorklauskeikoillakin.

Parin hyvin paljon toistaan muistuttavan snorklauskierroksen jälkeen kävimme Perhentianin pienemmällä saarella lounaalla ja jatkoimme viimeiselle nähtävyydelle. Heti kämppämme edessä olevalla salmella piti kotiansa merikilpikonnat. Kuski ajeli salmea pitkin poikin puolisen tuntia kunnes yhtäkkiä nykäsi snorkkelin päähän ja molskahti laidan yli. Silmät meinasivat tippua päästä kun kaveri lähti uiden vetämään venettä perässään ja samalla koitti tähyillä pohjaa. Me länsimaalaiset porvarit istuimme takakenossa veneessä ja odotimme nähtävyyttä. Tätä episodia kesti toiset puoli tuntia kunnes kuski nousi pettyneenä vedestä ja päräytti ehkä säälittävimmällä mahdollisella äänensävyllä: "No turtle."

Homma ei kuitenkaan ollut ohi ja edestakaisin sahaaminen jatkui vielä hetken kunnes takaamme kuului taas molskahdus, pohjassa olikin jotain! Kuski polski parinkymmenen metrin päässä veneestä ja huitoi kuin heikkopäinen meitä itseään kohti. Kesti hetken tajuta, että pitäisikö meidän mennä veneellä pelastamaan miestä vai loikata itse veteen. Looginen ajattelu johti siihen, että nykäsimme snorkkelit otsalle ja jätimme veneen tyhjänä keskelle salmea. Uimme kovaa vauhtia kuskin perässä pää vedessä ja hetken kuluttua pohjassa näkyikin liikkuvan jättimäinen kivi, "YES TURTLE!". Sukelsin pari kertaa syvemmälle kilpikonnan päälle ja se oli todellakin aivan törkeän iso, halkaisijaltaan noin metrin. Jahtaamiseen tarvittavat voimat loppuivat kuitenkin aika pian, koska räpylät oli jääny kiireessä veneeseen. Kaiken tämän jälkeen fiilis on se, että laitesukelluskurssi myöhemmin syksyllä on ihan must.

Loppureissu kului lillimisen ja auringonoton merkeissä. Vasta paluumatkan koittaessa iski monsuunimainen sadekuuro ja vettä piiskasi vaakatasossa. Uimahousut päälle ja reppu jätesäkkiin ja avot, kotimatka "hieman" pomppuisella merellä sai alkaa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja loppujen lopuksi rahaa reissun toteuttamiseen kului varsin vähän. Matkat+asuminen+snorklaus maksoi noin 50e, ruoat varmaan noin 30e. Tätä lisää!

Pirjo-possusta riittää kahdelle

Manner jää taakse

Poliisiasema a'la Perhentian

Teemu, Matias, Juho, Lauri, Mikko, Eki, edessä Juho A.

Takana meidän mökit

Lillimistä (tm)

Buffet pe-iltana

Meiä mökki

Mikko!

Venekuski etsii Turtleseita

Turistit valmiina sukeltamaan

Optinen harha

Soile, Satu, Tommi, Mikko, Jussi, Meeri, Eki, Teemu,
Jenni, Juho A., Juho, Johanna, Lauri, Mathias

Myrskyä ilmassa

Tosimiehet ei palele (vettä tulee vaakasuorassa)

Ja sitten pänttäämään!

Out of order

Pojat lähtee nyt Perhentian Besarille viikonloppua viettämään.

Pulau Tioman

Jussin ja Mathiaksen sairastellessa KL:ssä olin Ekin ja Laurin kanssa viikonlopun Tiomanilla. Reissuun lähti itseasiassa noin parikymmentä suomalaista, joten matkasimme rannikolle omalla bussilla, josta sitten edelleen lautalla Tiomanille. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten en nyt jaksa pahemmin jaaritella. Laurin blogista löytyy aika pitkät sepustukset reisussusta.

Viikonlopusta jäi lähinnä puuttumaan auringon paiste, jota esiintyi vain parin tunnin ajan perjantaina. Onneksi täällä pilviselläkin säällä tarkenee uiskennella. Torstaina lähdetäänkin isommalle Perhentianin kahdesta saaresta, jos siellä vaikka paistais...

Kaikista kuvista kuuluu kiitos Ekille.

Juhot, Teemu ja minä matkalla bussiasemalle.

Perillä, vedessä oli paljon fisuja.

Salangin ranta Tiomanilla.

Me ei todellakaan asuttu tossa hotellissa.

Huoneistamme ei muuta löytynytkään kuin kaksi sänkyä (8€/yö/huone).

Vessa oli paljon karumpi kuin miltä se kuvassa näyttää.

Välillä satoi.

Sininen on kiva väri.

Snorklaaminen veti kaikkien ilmeet vakaviksi.

Hel*etin flunssa

On ollut vähän tuskainen viikko. Flunssa iski viime viikon perjantaina ja ei ole lähtenyt oikein kulumallakaan. Tänään on vaihteeksi ihan kohtuullinen olo. Valitettavasti näyttää siltä, että tauti on siirtymässä Mathiakselle..

Kotiostari on tullut varsin hyvin tutuksi näinä päivinä. Kun asunnoissa ei saa kokata mitään (varmaan kokkaisinkin ;), olen painellut tautisena pitkin ostaria etsimässä hyviä ruokapaikkoja. Jostain muistaakseni luin, että täällä on 50 ravintolaa ja tosiaan joka päivä löytyy jotain uutta. Tällä viikolla olen poistunut tästä kompleksista kolmena päivänä seitsemästä ja niistäkin kaksi kertaa kouluun ja kerran ravintolaan. Meinaa tulla jo vähän ostarihöperöksi, toivottavasti sairastaminen on nyt tältä erää ohi.

Eilen kävimme paikallisessa leffateatterissa, hintaa oli 8 rähmää per naama eli 1,7 €. Leffavalinta meni kuitenkin aivan puihin, Dead or Alive. Kymmenen minuutin katsomisen jälkeen selvisi, että kyseessä on jostain pelistä tehty Mortal Kombat tyylinen tusinamätkintä. Loppuaika oli aika kitumista, mutta pakkohan siellä oli jäpittää kun oli kuitenkin maksanut.

Testasin muuten parturinkin. Mesta oli ostaristamme löytyvä paikallinen Oppivat Kädet, eli siellä oli sekä parturiopiskelijoita että opettajia. Pelasin varman päälle, maksoin tuplataksan ja otin opettajan, noin 10 €. Oli kyllä ikimuistettava parturikäynti, ekaks mulle lyötiin eteen hiuskatalogit joista pääsin valitsemaan tulevaa pehkoani. Puhelinluettelon kokoisessa pinossa oli noin 50 kuvaa/sivu. Suurin osa kampauksista oli yhdistelmiä hartioille ulottuvista pörröhiuksista, joka suuntaan sojottavista piikeistä ja anime-leffojen väreistä. Hieman perinteisemmän mallin löydyttyä hiukset nappastiin lyhyeksi ja varsinainen hoito alkoi.

Opettaja (huom. 25v muodollisestikin erittäin pätevä nainen) kippasi purkin shampoota päähäni ja hieroi päätä, niskaa ja hartioita varmaan puoli tuntia. Sen jälkeen pesu ja sama homma hoitoaineella. Ja vielä kertaalleen pyyhkeellä. Olo oli kyllä uudestisyntynyt. Parturissa voisikin käydä tästä lähtien vähän useammin..

Mikko kirjoittelee varmaan Tiomanin reissustaan oman stoorinsa, mutta sitä odotellessa tässä muutama kameraan ilmestynyt kuva.

Tilapäiskämppä vikana iltana; viisi miestä, viisi yötä, yksi sänky

Taidekuvaa vuokrarahoista

Kotitalon uima-allas

Halvimmat kahvikupit haettiin tietysti IKEAsta, lihapullien kera

Iltanäkymää kämpän ikkunasta Petronas-torneille

Consumer Behaviour

Syömisen vaikeus

Aasialaiset ruokailutottumukset eroavat valitettavan paljon suomalaisista. Tämä tuli ilmi heti ensimmäisellä aamiaisella Bangkokissa, kun tarjolla oli lähinnä nuudelia, kanaa ja riisiä. Koska edellä mainittuja on totuttelematta vaikea syödä riittävästi aamupalaksi, niin jäljelle jää lähinnä vaalea paahtoleipä. Leivänpaahdin olikin ensimmäisiä asioita ostoslistallamme, jotta sitä viitsii syödä neljän kuukauden ajan. Aamupalaa ankeuttaa entisestään se, että paikalliset eivät syö juurikaan juustoa eivätkä leikkeleitä. Kun kaupasta ostaa parisataa grammaa leikkelettä, niin se on noin puolen sentin paksuisina siivuina, joten ne menevät meillä yhdessä aamussa.

Ruoka-annokset taas ovat yleensä ottaen aivan liian pieniä. Lihaa on aina vain muutama pieni pala ja huonolla tuurilla se on niin tulista, että syöminen on todella tuskaista. Paikalliset ilmeisesti syövätkin 5-6 kertaa päivässä, mikä selittänee annosten pientä kokoa.

Kävimmekin siis maanantaina Ikeassa syömässä Swedish meatballseja ja Daim-kakkua. Heja Sverige! Lihapullat olivat erinomaista vaihtelua nuudelisopille. Samalla reissulla mukaan lähti kahvikuppeja, murokulhoja sekä yksi Irma (peitto).

Luennotkin alkoivat tällä viikolla ja ihan perseestähän se koulu oli kuten muisteltiinkin. Perjantaisin ei sentään ole koulua, joten silloin voi tehdä viikonloppureissuja rannikolle tai saarille. Tuleva vloppu on vielä hieman auki, mutta olemme visioineet matkaa verovapaalle Tiomanin saarelle. Se lukeutuu Suomalaisen Matkaoppaan mukaan maailman kymmenen kauneimman saaren joukkoon. Ensi pitäisi vain selvittää, miten pääsemme sinne ja takaisin.

Kuvia kuvia kuvia!

Nyt niitä saa! Siis jos Starbucksin modeemiyhteys ne suvaitsee maailmalle siirtää. Koulu on alkanu onnellisesti orientaatiopäivällä ja eilen pääsimme oikein ohjatulle turistireissulle. Kiertelimme paikalliset pakolliset nähtävyydet. Illalla päräytimme Bar Savanhiin ensimmäisiin koulubileisiin ja meno oli aika kuumaa. Allah ei ilmeisesti näe pimeässä ja kattojen läpi, sillä paikalliset kittaavat ainakin omien havaintojeni mukaan viinaa kuin Korsolaiset.

Eilinen matka kaupungin läpi yksin oli mielenkiintoinen kokemus. 195 cm pitkä valkoihoinen mies ei ole ilmeisesti paikallisille ihan jokapäiväinen kokemus ja olo oli kuin eläintarhassa, nimenomaan siellä eläinten puolella. Ihmiset osoittelevat täällä jatkuvasti sormella ja kuiskailevat kavereilleen kun silmä välttää. Toisaalta hymyileviä naisia tulee vastaan kilometrin matkalla enemmän kuin Espoossa vuoden aikana..

En ole vielä avannut Malesian matkaopasta saatika katsonut wikipediasta kohtaa "Malesia". Itselleni tuli hieman yllätyksenä, että täällä on nyt sadekausi, mikä tarkoittaa että vettä tulee kaatamalla pari tuntia iltapäivisin ukkosen saattelemana. Tarkenemisen kannalta se ei ole mikään ongelma, mutta golfaus ja auringonotto jää huomattavan vähälle täällä kaupungissa. Katselin tuossa juuri asuntomme ikkunasta kadulle ja näky oli hieman huvittava kun autojen perässä tulee aalto kuin veneillä konsanaan. Mutta eihän taivaassa voi riittää vettä ikuisesti, eihän?

Huomenna edessä on muutto 43. kerroksen sijaan 22. kerrokseen. Kämppä on kuitenkin suuri (paitsi viidelle miehelle), joten enää yhden täytyy nauttia öistään lattialla. Haimme paikallisesta Petikosta patjan, joka on jo nyt osoittaunut siedettäväksi makuualustaksi. Asuminen tulee maksamaan semmoiset 250e/kk riippuen sähkölaskun suuruudesta. Times Square

Residenssimme Times Square taksin takaikkunasta nähtynä

Lauri suhtautuu koulunkäyntiin vakavasti

Batu Caves; Mathias, Lauri, Eki, Mikko

Batu Caves; Jenkkituristi

Annos Mee Karia, juuri niin hyvää kuin miltä näyttääkin

Kukkatarhassa (!) Lauri, Eki ja Jussi

No more sushi

Nyt on yksi etappi matkalla saavutettu, kun ensimmäinen ruokamyrktys on tullut koettua. Todennäköisin syyllinen on take-away sushi-annos, jota kukaan muu ei syönyt. Voi olla, että sushit olivat muutaman päivän ehtineet istua tiskillä. Eipä tee sushia vähään aikaan mieli, eikä pahemmin muutakaan ruokaa. Pahaa teki tänään kiertaa ostoskeskuksen food courtia, josta löytyi jokasortin merenelävää. Ainoa annos, jonka kelpuutin noin 15 eri raflasta oli pasta carbonara. Tosin saattoihin tämä olla vain alkoholin vieroitusoireita, sillä lauantaina jälkeen ei ole tullut juotua..

Eilinen kämpän etsintä meni ihan hyvin, sillä ensi sunnuntaista alkaen asumme täällä Times Squarella 43. kerroksessa. Sen yläpuolelta löytyisi vielä Penthouse-kerros, mutta siihen ei ihan pysty Kelan asumislisällä venymään. Sunnuntaihin asti kärvistelemme 28. kerroksessa, jossa on yksi kaksoissänky. Eilen muut kävivätkin sitten patjaostoksilla, sillä välin kun makoilin sängyn pohjalla. Iltaisin sitten arvotaankin, että ketkä pääsevät sänkyyn ja keille jää lattiapaikat.

Tänään oli ensimmäinen kerta matkan aikana, kun ei tarvinnu herätä hotellia-aamiaiselle, joten nousimme vasta puolen päivän jälkeen. Päivä kuluikin sitten ostoskeskuksissa kierrellen ja vierailemalla KL tornissa, joka on maailman 4. korkein rakennus. Turistit pääsevät pällistelemään näkymiä 276 metrin korkeudesta, itse torni on reilut 400 metriä.

Huomenna saadaankin ensimmäinen kosketus opiskeluun täällä Malesiassa, kun mennään koulullu orientoituimaan. Joutuu heräämään jo seitsemältä, eikä kyllä muutenkaan kiinnosta..

KL

Pari päivää on ehtinyt kulumaan edellisestä postauksesta ja sinä aikana olemme kerenneet siirtymään Enkelten kaupungista tänne Kuala Lumpuriin. Halusimme elämään hieman luksusta Thaimaan halpishotellin jälkeen, joten tulimme ensimmäiseksi yöksi Berjaya Times Squareen. Tämä on aivan mieletön kompleksi KL:n keskustassa, jossa on kaksi 42 kerroksen korkuista tornia, joissa on hotellihuoneita ja asuntoja. Tornien välissä on ostoskeskus ja sisätiloihin rakennettu huvipuisto, sekä katolla hulppeahko uima-allas. Tiistain käytämme asunnon etsintään ja voi hyvinkin olla, että päädymme ottamaan kämpän täältä Times Squarelta. Tulee 17,5 neliötä Kalliossa tuntumaan melko ankealta tämän jälkeen..

KL tuntuu kovin pieneltä verrattuna 10 miljoonan asukkaan Bangkokiin. Ihmisvilinää ei ole kadulla läheskään yhtä paljon eikä liikenne ole yhtä kaoottinen. Bangkokin keskustassakin oli parhaimmillaan kuusi kaistaa yhteensuuntaan. Sekään ei tosin riittänyt, sillä taksit ja tuktukit puikkelehtivat vähän väliä autojonojen välistä. Ruuhkasta ja kuskista riippuen taksimatkan kesto hotelliltamme keskustaan vaihteli puolen ja puolentoista tunnin välillä. Ehdimme nähdä kolme onnettomuutta neljän päivän aikana, vaikea uskoa ettei liikenteessä kuolisi päivittäin porukkaa.

Neljä yötä oli aika sopiva aika Bangkokissa, sillä hermoja alkoi koetella se, että länsimaalaisia koitetaan rahastaa joka käänteessä. Etenkin taksikuskien kanssa joutuu joka kerta vääntämään hinnasta. Vaikka jokaisen taksin päällä lukee ”Taxi-Meter”, niin suurin osa kuskeista ei suostu laittamaan mittaria päälle. Mittaria käytettäessä hotelliltamme pääsi keskustaan 70 Bahtilla, mutta yleensä kuskit koittivat nyhtää meiltä 200-300 Bahtia. Usein vasta noin viidennen kohdalle osuneen taksin kanssa pääsimme sopimukseen hinnasta. Vaikka kyse onkin vain parista eurosta, niin ei viitsisi maksaa ylihintaa joka kerta.

Visiittimme Nana Entertainment Plazaan, josta Jussi jo kirjoittikin oli melko shokeeraava kokemus. Sitä ei voi käsittää, jos ei ole itse käynyt valkoisena miehenä Bangkokin yöelämässä. Heti kun taksista nousee ylös, niin ympärillä vilisee maksullisia naisia. Jokaisella baarilla näytti olevan omat naiset palkkalistoilla, jotka koittavat repiä mukaansa, kun puikkelehtii eri terassien välistä. Tosin kun istuu johonkin baariin ja ei kiinnitä mitään huomiota ympärillä pyöriviin naisiin, niin ne tajuavat jättää rauhaan melko nopeasti. Takaisin hotellille lähtiessä jokainen taksikuski koittaa vielä väkisin viedä johonkin hieromalaitokseen.

Lisäilemme joitain kuvia, kunhan kerkiämme..

Fuckin' handsome!

Tahan mennessa jokainen taksikuski on yrittanyt myyda meille naisia, joten ei ollut yllatys minkalaiseen paikkaan paadyimme kun seurasimme opaskirjamme ohjetta vahiten agressiivisesta yoelaman keskuksesta..

Nana Entertainment Plaza on aukio taynna baareja ja baarit taynna kaljamahaisia brittimiehia ja langanlaihoja thaityttoja, yleensa laheisissa tunnelmissa. Ensimmaisen 20 metrin jalkeen kadessani roikkui kolme naista ja bisselle mennessa baarin henkilokunta oli heti kimpussa. Tilannetta kuvaa hyvin se, etta kadulla kavellessa terassilla syomassa olleet naiset ulvoivat "Fuckin' handsome!". Mielenkiintoisten stobejen jalkeen painelimme brittimiehen opastuksella kattoterassiloungeen missa ei tarvinnut hatistella naisia kimpusta. Tanaan olisi tarkoitus selvittaa onko kaupungissa ensimmaistakaan "normaalia" yokerhoa. Opaskirjan vinkit jaa kylla tasta lahtien katsomatta.

Tanaan on eilisen malliin luvassa kaupungilla ja kaupoissa kurvailua. Hintataso merkkituotteiden osalta vastaa lahes Suomea, mutta piraattikama on halpaa kuin saippua.

Kamera on tarkoitus hommata KL:sta joten kuviakin on viela luvassa!

*** Bangkok update 9.9.06 ***

Kannatti jättää opaskirja omaan arvoonsa ja kuunnella Ekiä, joka pärähti paikalle Koh Samuin lomaltaan tummempana kuin paikalliset. Mies oli kuullut huhua yhdestä high-end yökerhosta Bangkokin keskustassa ja pitihän se nähdä.

Kuvitelkaa sata metriä pitkä ovaali putki, joka näyttää avaruusalukselta ja on jaettu kahteen yökerhoon. Koko sisustus on puhtaan valkoista ja seiniä reunustaa sänkymäiset pehmeät lavitsat, joilla makoilevia juhlijoita palvelee muodollisesti hyvin pätevät minihameneidot. Kyllä Bangkokin kerman kelpaa, ja meidän!

Sisään pääsi noin 12 eurolla, joka sisälsi kaksi vapaavalintaista juomaa. Musa oli Black Roomissa rentoa lounge housea ja suuremmalla puolella tiukempaa vääntöä. Bissen hinta oli aivan taivaissa, noin 5 euroa, mutta sen korvasi toisaalta länsimainen meininki ja täpötäydet tanssilattiat. Pilkku tuli turhan aikaisin vastaan, jo puoli kaksi. Toivottavasti KL tarjoaa samanlaista menoa, siellä Islam on enemmän pinnalla ja alkoholin hinta on luultavasti moninkertaista. Toisaalta Thaimaahan pääsee varsin näppärästi AirAsian avustuksella..

Baarin nettisivuilla on muutamia kuvia puitteista: www.bedsupperclub.com (häkellyttävä nimi..).

Jussi kuittaa 02:43, Bangkok, Moby – I Like It.